1. Koukku – ”Onko sinusta koskaan tuntunut tältä?”
”Oletko joskus huomannut kireyttä rinnassasi juuri ennen koetta? Tai kuinka sydämesi hakkaa ja aivosi eivät lakkaa murehtimasta riideltyäsi ystäväsi kanssa?
Sitä kutsutaan stressiksi. Ja rehellisesti sanottuna jokainen kokee sitä joskus elämänsä aikana.
Se ei tarkoita, että sinussa olisi jokin vialla – se tarkoittaa, että olet ihminen. Voit kuitenkin oppia käsittelemään sitä paremmin.”

2. Sisäinen maailma – ”Mitä sisälläsi tapahtuu?”
”Stressi on kuin sisälläsi pärähtävä hälytys. Se on kehosi tapa sanoa: ’Hei! Jokin on nyt pielessä!’
Joskus se ilmenee sydämentykytyksenä. Joskus kivikovina, jumissa olevina hartioina. Toisinaan se on levoton tunne mielesi sisällä, aivan kuin juoksupyörässä loputtomasti juokseva hamsteri.
Stressi saattaa tuntua ärsyttävältä tai jopa pelottavalta, mutta se ei ole epätavallista – se on sisäänrakennettua. Se on kehomme luonnollinen tapa valmistautua haasteiden kohtaamiseen.
Kuvittele, että pidät esitystä luokassa ja huomaat yhtäkkiä käsiesi hikoilevan tai jalkojesi painavan kuin lyijy – silloin kehosi yrittää päättää, pitäisikö sen taistella, juosta pakoon, vai jähmettyä paikoilleen, kunnes tilanne on ohi. Se on kuin muinainen turvajärjestelmä, joka kaikilla ihmisillä on.
Mutta jos hälytys kestää liian pitkään, siitä ei enää ole hyötyä. Se alkaa tuntua raskaalta ja uuvuttavalta, samalta kuin raahaisit koko päivän mukanasi tiiliskivillä täytettyä reppua.”

3. Keskeinen käsite – ”Pohdi tätä”
”Tässäpä pieni yllätys: stressi ei ole vihollinen, vaan kehosi yrittää antaa sinulle energiaa vaikeista asioista selviämiseen.
Kaikista hankalinta on se, että useimmat meistä jäävät jumiin hälytystilaan senkin jälkeen, kun haastava tilanne on jo ohi.
Tässä kohtaa tietoinen läsnäolo astuu kuvioihin.
Tietoinen läsnäolo ei tarkoita hälytyksen sammuttamista tai hyvän olon teeskentelyä, mutta se auttaa sinua lähestymään vaikeuksia eri tavalla. Se auttaa sinua käsittelemään tilannetta paremmin siirtämällä huomiosi siihen, mitä koet kehossasi juuri sillä hetkellä.
Sinun ei tarvitse hyväksyä tapahtunutta tai sitä, miten joku kohteli sinua. Sinun tarvitsee vain havainnoida. Saatat ajatella: ”Oho, hartiani ovat nousseet melkein korviini asti”. Sinun ei tarvitse kiirehtiä korjaamaan ongelmaa. Voit vain tiedostaa sen kevyesti nyökäten ja sanoa: ”Okei, siinä sinä olet.”
Tuossa pienessä pysähdyksessä piilee taikaa. Se antaa aivoillesi lepohetken. Jopa yksi hidas henkäys tai parin sekunnin havainnointi voi estää stressiä kasvamasta täydeksi romahdukseksi.”

4. Yhteys tosielämään – ”Miksi tämä on tärkeää”
”Kertaat kokeeseen ja ahdistavat ajatukset alkavat vyöryä. ’Reputan varmasti.’ ’En ole kerrannut tarpeeksi.’ ’Tämä on katastrofi.’
Noiden ajatusten syrjään työntämisen sijaan voit ajatella:
’Hmmm… onko tuo todella totta? Auttaako tämä ajatus minua juuri nyt?’
Tai olet menossa pitämään esitystä luokan eteen. Tuntemustesi nopea nimeäminen –
’Minusta tuntuu ylikuormittuneelta.’ ’Tunnen sydämeni hakkaavan ja kireyden rintakehässäni.’
– voi muuttaa koko hetken.
Kyse ei ole tunteidesi tukahduttamisesta, vaan tilan antamisesta, jotteivat ne ota ohjia omiin käsiinsä.”

5. Lopetus – ”Pysy uteliaana”
”Tavoitteena ei ole stressin hävittäminen, vaan lähestymistapasi muuttaminen.
Joten mitäpä jos varaisit itsellesi pienen hetken tänään? Voit esimerkiksi havainnoida, miltä hartiasi tuntuvat, kun annat niiden rentoutua, hengittää hitaasti, tai kuunnella tarkasti ympärilläsi olevia ääniä.
Olemalla kehosi signaalien lempeä tarkkailija alat kulkea haasteiden läpi hieman selkeämmin ja rauhallisemmin.”