1. Koukku – ”Onko sinusta koskaan tuntunut tältä?”
”Reputat kokeen täysin. Pääsi lyö tyhjää pitäessäsi esitelmää. Tai selailet sosiaalista mediaa ja yhtäkkiä sinusta tuntuu, että kaikilla muilla menee sinua paremmin.
Ja sitten… päähäsi ilmestyy ääni:
’Olen epäonnistunut.’
’Miksi en voi olla kuten muut?’
Tuo ääni voi olla hyvin ankara. Mutta tiedätkö mitä – mitäpä jos et uskoisi kaikkea, mitä se sanoo?”

2. Sisäinen maailma – ”Mitä sisälläsi tapahtuu?”
”Sisälläsi ajatukset eivät ole vain pelkkiä ajatuksia, vaan ne tuntuvat koko kehossasi. Vatsasi pohjalle saattaa pudota kivi. Rintakehäsi saattaa tuntua kireältä. Tunnet olosi pieneksi. Yksinäiseksi.
Sisäisen kriitikon ääni tuntuu erityisen voimakkaalta etenkin silloin, kun olet stressaantunut, nolostunut, tai muuten alakuloinen.
Ja kaikista hurjinta on se, että suurin osa meistä ei koskaan puhuisi ystävälleen tai läheiselleen samalla tavalla kuin puhumme itsellemme.
Jos ystäväsi kohtaisi vaikeuksia, sanoisit varmaankin: ’Sinulla on rankkaa, mutta olen tässä sinua varten.’”

3. Keskeinen käsite – ”Pohdi tätä”
”Tällöin itsemyötätunto astuu kuvioihin. Se ei tarkoita, että sinun tarvitsee kaunistella asioita tai teeskennellä kaiken olevan hyvin. Tärkeintä on olla rehellinen itsellesi – lempeyttä unohtamatta.
Itsemyötätunto koostuu kolmesta osasta. Ensimmäinen on tietoinen läsnäolo – omien vaikeuksien tunnistaminen ohittamatta niitä tai ajattelematta niiden olevan suurempia, kuin ne todellisuudessa ovat.
Toiseksi muista, ettet ole yksin. Jokainen kohtaa joskus haasteita, tekee virheitä, ja tuntee välillä olevansa hieman hukassa. Et ole rikkinäinen – olet vain ihminen.
Kolmas osa on ystävällisyys – sinun ei tarvitse puhua itsellesi kuin ankara kriitikko. Yritä kohdella itseäsi huolenpidolla ja lempeydellä, niin kuin puhuisit sinulle tärkeälle ihmiselle – koska myös sinä olet tärkeä.
Joskus itsemyötätunto ilmenee lempeytenä – kuin antaisit itsellesi lämpimän halauksen. Toisinaan se on voimakasta ja määrätietoista – kuten rajojen asettamista, itsesi puolustamista, tai eteenpäin kulkemista hankalina hetkinä. Se on kuin olisit itsesi paras kaveri tai valmentaja.”

4. Yhteys tosielämään – ”Miksi tämä on tärkeää”
”Kun ystäväsi ei heti vastaa viestiisi, voit ajatella: ’Ei se haittaa. Ei se tarkoita, etteikö hän pitäisi minusta.’
Kun sinua hermostuttaa ennen luokassa viittaamista, voit ajatella: ’On täysin hyväksyttävää olla hermostunut. Aion silti yrittää.’
Kun et pääse haluamaasi joukkueeseen, voit ajatella: ’Olen pettynyt, mutta se ei tarkoita, ettenkö olisi hyvä. Voin jatkaa harjoittelua.’”

5. Lopetus – ”Pysy uteliaana”
”Seuraavan kerran kun sisäinen kriitikkosi korottaa ääntään, mitäpä jos vastaisit sille lempeydellä? Miltä se kuulostaisi? Voit jäädä pohtimaan tätä.
Sillä tapa, jolla kohtelet itseäsi – sisäinen äänesi, itsesuhtautumisesi – on tärkeämpi, kuin usein tulemme ajatelleeksi.
Pysy siis uteliaana ja anna lempeydelle mahdollisuus.”