1. Koukku – ”Onko sinusta koskaan tuntunut tältä?”
”Olet juuri kirjoittamassa ryhmäkeskusteluun…
Yhtäkkiä joku vinoilee sinulle. Peukalosi hapuilevat näppäimistöllä, valmiina antamaan takaisin samalla mitalla. Yksi emoji, yksi GIF(-animaatio), yksi sana – ja yhtäkkiä koko keskustelu leimahtaa liekkeihin.
Kuulostaako tutulta?
Tällainen suuttumus ei synny tyhjästä. Se ilmaantuu yleensä silloin, kun rajojasi on rikottu.”

2. Sisäinen maailma – ”Mitä sisälläsi tapahtuu?”
”Tuossa hetkessä sydämesi pamppailee nopeammin, kasvojasi kuumottaa, ja kätesi puristuvat nyrkkiin huomaamattasi. Adrenaliini virtaa elimistöösi ja lähettää aivoihisi happea, mikä saa kaiken tuntumaan terävämmältä ja voimakkaammalta, aivan kuin koko kehosi olisi hälytystilassa. Se on kehosi tapa ilmoittaa, että kaikki ei ole hyvin.
Nämä ovat suuttumuksen merkkejä – koko kehosi hälyttää jonkin vaativan huomiota.
Asioita mutkistaa se, ettet yleensä kykene ajattelemaan selkeästi kehosi valmistautuessa taistoon. Sen takia sanomme tai postaamme asioita hetken mielijohteesta tai paiskomme ovia – ja myöhemmin toivomme, ettemme olisi tehneet niin.”

3. Keskeinen käsite – ”Pohdi tätä”
”Näiden merkkien huomaaminen – sydämen pamppailu, hartioiden jännitys, nyrkeiksi puristuneet kädet, tiheä hengitys – on ensimmäinen askel.
Voit kysyä itseltäsi, miltä viha oikeastaan sinusta tuntuu.
Sillä totuus on tämä: viha ei ole heikkous. Se voi olla voimakas ja terveellinen voimavara.
Mutta kun suuttumus pääsee valloilleen, saatat ensin tuntea adrenaliinipiikin tai vapautuksen… ja sitten sen seuraukset.
Keskustelun, joka tuntuu kireämmältä. Ihmissuhteen, joka tuntuu turvattomammalta.
Jännittynyt tunne rinnassasi saattaa viipyä vielä pitkään sen jälkeen, kun keskustelu on ohi.
Tällaisessa tilanteessa tietoinen läsnäolo tarjoaa hyödyllisen keinon: tauon tapahtuneen… [tauko] ja seuraavien tekojemme välissä. Tuo hetki voi olla hyvin lyhyt, vain sekuntien mittainen, mutta tuo pieni hetki voi muuttaa kaiken.
Kun huomaat koko kuvan – kehosi, hengityksesi, ajatuksesi – et jumiudu. Noiden sekuntien aikana voit päättää vastata järkevästi automaattisten reaktioiden sijaan. Joskus tämä tarkoittaa oven avaamista vuorovaikutukselle. Vihaisen vastalauseen tiuskaisemisen sijaan voit sanoa: ”Nyt en ihan ymmärtänyt. Voitko kertoa, mitä tarkoitit?”
Toisinaan on järkevää suojella omia rajojasi ja vastata jämäkästi, jos joku ylittää ne.
Kumpikaan näistä ei merkitse heikkoutta, vaan sitä, että otat tilanteen hallintaan etkä anna sen karata käsistäsi holtittomasti.”

4. Yhteys tosielämään – ”Miksi tämä on tärkeää”
”Nämä pienet pysähdykset voivat suojella ihmissuhteitasi. Ne eivät poista suuttumusta, mutta ne antavat sille tilaa, jotta voit itse rauhoittua ja valita, miten vastaat.
Ja vaikka joskus mokaisit, se ei tarkoita, että olet huono ihminen. Niin käy joskus kaikille. Tärkeintä on seuraava askel: tarkastele tunteitasi, tiedosta oma osuutesi, ja pyydä anteeksi, jos sille on tarvetta. Aivan yhtä tärkeää on se, ettet jämähdä syyttämään itseäsi.
Yksi asia unohtuu usein: suuttumus ei aina ilmene räjähtäen. Joskus se lymyilee piilossa. Kätket sen sisääsi etkä näytä sitä muille. Mutta patoutunut viha kasvaa ajan myötä, ja vähitellen se alkaa rasittaa sinua. Se vaikuttaa terveyteesi, ihmissuhteisiisi, jopa siihen, millaisena näet itsesi.
Pysähtymisessä ei siis ole kyse pelkästään rauhoittumisesta. Tärkeää on myös valita, millaisia suhteita haluat rakentaa ympärillesi. Joskus se tarkoittaa asioiden rauhoittamista ja avoimuutta. Toisinaan se tarkoittaa sitä, että pidät oman puolesi ja sanot: ”Tuo ei ole okei.”
Molemmat kuuluvat terveisiin ihmissuhteisiin ja aitojen yhteyksien luomiseen.
Tuollaisissa tilanteissa kehon reaktioiden ja hengityksen havainnointi sekä lempeys itseäsi kohtaan auttavat sinua rikkomaan kierteen ja estämään vihaa kasvamasta katumukseksi tai uusiksi konflikteiksi.”

5. Lopetus – ”Pysy uteliaana”
”Sinun ei tarvitse onnistua täydellisesti joka kerta.
Mutta seuraavan kerran kun huomaat jonkun ärsyttävän sinua – netissä, koulussa, missä tahansa – pysähdy tarkkailemaan tuntemuksiasi edes yhden sekunnin ajan.
Tuo lyhyt hetki voi olla ratkaiseva ja kääntää tilanteen kohti vuorovaikutusta ja yhteyden löytämistä. Tuo valinta voi muuttaa asioiden kulun – sekä sen, miltä sinusta tuntuu jälkeenpäin.”